Olen syyllistynyt lukuisia kertoja toteamaan erilaisten organisaatioiden viestintäkampanjoita suunnitellessani tai toimitusjohtajien repliikkejä kirjoittaessani, miten tekemällä oikeita, kestäviä päätöksiä rakennamme kestävää liiketoimintaa. Helposti hairahdumme ajattelemaan, että tällaiset lausahdukset automaattisesti auttaisivat ihmisiä jakamaan yhteisen käsityksen siitä, mitä oikein toimiminen on. Todellisuudessa on olemassa iso riski, että käytännön tasolla nämä lauseet eivät johda yhtään eettisesti kestävämpään liiketoimintaan, vaikka se kuinka olisi taustalla oleva ylevä tavoite.
Oikein toimiminen ei tarkoita kaikille samaa
Kun Compliance Officer julkaisee organisaation intranetissa uutisen kehottaen jokaista kollegaansa toimimaan oikein, voi hän mielessään ajatella kollegoidensa ymmärtävän rivien välistä, että oikein toimimisella tarkoitetaan pidättäytymistä kaikesta siitä toiminnasta, jota organisaation Code of Conduct käskee meidän olla tekemättä: älä anna lahjuksia, älä jaa luottamuksellisia tietoja väärään osoitteeseen, käyttäydy pikkujouluissa. Mutta viestin vastaanottajalle oikein toimiminen päivittäisessä työssä voi todellisuudessa viedä ajatukset hyvin erilaisin skenaarioihin, vaikka tällaiseen: ”Saavuta tavoitteesi, niin pomo on tyytyväinen.”
Oikein toimimisen tärkeyden tyhjä toistaminen on vaikutuksetonta, jos epäonnistumme kiinnittämään sen siihen todellisuuteen, joka viestin vastaanottajan kannalta on relevantti. Luonnehtimalla asioita oikeaksi ja vääräksi tehdään helposti liian mustavalkoisia oletuksia ja kontekstin merkitys unohdetaan. Vastaanottajan tulee aidosti ymmärtää, oivaltaa ja olla samaa mieltä siitä, miksi oikein toimiminen on tärkeää. Ystävän tai sukulaisen suosiminen liiketoiminnassa saattaa joissain kulttuureissa olla sallittua ja jopa ihailtavaa siinä, missä se toisaalla katsotaan alhaiseksi korruptioksi. Tai miettikääpä: vielä äsken oli sallittua, ja jopa normaalia, luokitella ihmisiä ”rodun” mukaan tai kasvattaa lapsia fyysisen väkivallan keinoin.
Otetaan käytännön esimerkki korruptiosta. Logistiikkayhtiöllä voi olla intressissään päästä liikkumaan tehokkaasti satamasta toiseen: tämä on koko liiketoiminnan ydin. Tästä kulmasta tarkasteluna erilaisten lisämaksujen maksaminen voi olla puhtaasti järkevää tehokkaan ja taloudellisen toiminnan kannalta. Tällaiset niin sanotut voitelurahat on kuitenkin kiellettyjä monessa lainsäädännössä sekä tyypillisissä yritysten eettisissä periaatteissa ja korruption vastaisissa toimintaohjeissa. Maksuista kieltäytyminen voi käytännössä tarkoittaa, että rahti jää seisomaan satamaan päiviksi. Yhtiön palveluksessa toimivan työntekijän näkökulmasta tilanteessa oikein toimiminen ei olekaan välttämättä enää lainkaan itsestään selvää: Parin kympin maksamatta jättäminen johtaisi turhaan ajanhukkaan, ja se maksaisi yhtiölle tuhansia euroja. Miksi minun kannattaisi toimia eri tavalla kuin mikä on osoittautunut täällä normaaliksi käytännöksi?
Kuka meistä muka on epäeettinen?
Oikein toimimisen kulttuurin rakentaminen on mahdoton tehtävä, mikäli emme onnistu huomioimaan reaalimaailmaa eli sitä kontekstia, jossa ihmiset toimivat jokapäiväisessä työssään. On myös oltava hienotunteinen siinä, miten oikein toimimisen pelisääntöjen noudattamiseen ohjataan organisaation jäseniä. Palataan edelliseen esimerkkiin: Jos ihmistä, joka omasta mielestään toimii ympäristönsä odotusten mukaisesti (eli tässä tapauksessa maksaa voitelurahoja), lähestytään toteamalla, että hän toimii väärin, ei luultavasti päästä odotettuun lopputulokseen. Henkilö todennäköisesti kokee, että hänen ajattelu- ja elämäntapaansa moralisoidaan. Harva meistä haluaa tulla moralisoinnin kohteeksi, saati moitituksi epäeettiseksi ihmiseksi.
On varmasti helppo olla yhtä mieltä siitä, että oikeudenmukaisuus on lähtökohtaisesti tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Mutta jakavatko eri tilanteissa olevat ihmiset saman käsityksen siitä, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa? Jo kurkistus päivän polttavaan poliittiseen keskusteluun tarjoaa tähän vastauksen: onko oikeudenmukaista, että valtion säästötoimenpiteenä ammatillisen koulutuksen tukia leikataan samalla, kun yritystuet ja maataloustuet säilyvät ennallaan? Tällaiset poliittiset päätökset vaikuttavat suoraan yksilötasolla työn tekemisen edellytyksiin ja mahdollisuuksiin sekä toimeentuloon. Keskustelu siitä, mikä on oikeudenmukaista, ei voi koskaan olla yksiselitteistä. Päätöksiä voidaan perustella ja erilaisia näkökulmia voidaan esittää loputtomiin silti tulematta lopputulokseen, joka olisi joka ikisestä näkökulmasta tarkasteltuna reilu ja oikeudenmukainen. Tämä on fakta, joka meidän täytyy hyväksyä ja jonka kanssa meidän täytyy oppia elämään rakentaessamme oikein toimimisen kulttuuria.
Se, mikä on oikein tai väärin, on siis paikka- ja näkökulmasidonnainen kysymys. Maantieteellisen tai kulttuurillisen kontekstin lisäksi myös ajankohdalla on väliä. Kymmenen vuotta sitten tehdyt valinnat saattavat tänä päivänä tuntua kestämättömiltä. Se, mikä vielä jokin aika sitten oli esimerkiksi normaalia vieraanvaraisuutta tai hiljaisesti hyväksyttyä käyttäytymistä pikkujouluissa, ei täytä tämän päivän standardeja oikein toimimiselle.
Omat uskomukset tarkkailuun
Muistatteko kohut, jotka nousivat pääministerille verovaroilla maksetuista aamupaloista[1] tai kosteiden jatkojen järjestämisestä Kesärannassa[2]? Entä kun kuntapoliitikko kutsui vähäosaisia ”ihmisroskaksi”[3]? Löytyy myös lukuisia esimerkkejä tilanteista, joissa henkilö nostetaan toiminnastaan tikun nokkaan. Tyypillistä näissä kohuissa on, että niihin liitetty ihminen ei ole tilanteen edessä kokenut toimineensa väärin, mutta asian noustua esiin mediassa on päätynyt katumapäälle ja pahoittelemaan virhearviointiaan. Monessa kohussa tarkastelun alla ollut toiminta voi olla täysin lainsäädännön ja jopa tilanteeseen liittyvien organisaatioiden määrittelemien eettisten sääntöjensä mukaista. Jälkikäteen tarkasteltuna media ja sitä seuraava yleisö kuitenkin tulkitsevat tilanteen sopimattomaksi. Reflektoimalla omaa toimintaamme uudesta näkökulmasta voimme tehdä myös mielenkiintoisia havaintoja omasta toiminnastamme ja ajattelustamme. Se, mikä on oikein, oikeudenmukaista, kohtuullista tai kestävää ei tule koskaan olemaan kiveen hakattu totuus, vaan meidän tulee jatkuvasti olla valppaana kyseenalaistamaan omia uskomuksiamme ja tarkastelemaan asioita mahdollisimman monesta eri näkökulmasta.
Myös median tapa nostaa esiin syyllisiä kaipaisi usein rinnalleen eri näkökulmien ja inhimillisyyden huomioon ottamista. Oikein toimimisen kulttuurin rakentaminen on mahdollista vain, jos jaamme yhteisen käsityksen siitä, mitä oikein toimiminen tarkoittaa, ja sallimme keskustelussa moninaisia näkökulmia.
Tämä on ote Oikein toimimisen kulttuuri kirjasta!
[1] Happonen, Päivi: Valtioneuvoston kanslia sai huomautuksen pääministeri Sanna Marinille maksetuista aamupaloista ja aterioista – toiminta rikkoi lakia. Yle 5.12.2022. https://yle.fi/a/3-12683523.
[2] Mattila, Mikael: Kesärannassa bailattiin roisisti Ruisrockin jälkeen – Marin pyysi anteeksi valokuvaa, joka ”ei ole asiallinen”. Ilta-Sanomat 23.8.2022. https://www.is.fi/politiikka/art-2000009022258.html.
[3]Lindroos Päivi: Potkut saanut kuntapoliitikko kutsui vähäosaisia ”ihmisroskaksi” – apulaisoikeusasiamies teki ratkaisunsa. Iltalehti 26.6.2019. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a4d6efdc-cd74-426b-80cd-f998cf742a38.